Avainsana: nepsy

Erityislasten oikeudet ovat riippuvaisia kotikunnasta

Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Myös niille erityisille. Erityislasten (tarkoitan kaikkia erityisiä yli diagnoosirajojen) oikeudet ja lapsen etu jää toissijaiseksi usein siinä vaiheessa, kun erityislapsen vanhemmat joutuvat vaatimaan tarvitsemaansa tukea. Jo lähtökohtaisesti se on väärin, että lapsen tai perheen tarvitsemasta ja heille kuuluvasta tuesta joutuu taistelemaan ja tukimuotoja selvittelemään tukiviidakosta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kohta kaksi painottaa, että lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle ja kohta kolme, että kaikissa lasta koskevissa päätöksissä on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja lapsen hyvään elämään kuuluu muun muassa koulunkäynti ja koulun on oltava jokaiselle lapselle yhdenvertaista. Tukea tarvitsevien on saatava tarvitsemaansa tukea, eikä tukipäätöksen teko tai tuen saaminen käytännössä saa kestää kohtuuttoman kauan.

Kuva: SDP

Erityislapsilla on oikeus kuulua lähiyhteisöönsä ja päästä lähikouluunsa ja tähän on ratkaisuna kouluinkluusio. Inkluusio tarkoittaa sitä, että erityislapsia on tavallisella koululuokalla ja tuki tuodaan lapselle sinne, eikä erityislapsia laiteta erityisluokille. Onnistunut inkluusio on sellainen, jossa jokaiselle oppilaalle, myös tukea tarvitsemattomalle, on riittävästi aikaa ja resursseja oppimisen toteutumiseksi. Koululaisten yhdenvertaisen aseman turvaamiseksi kouluilla on oltava riittävästi henkilökuntaa ja opettajilla apukäsiä.

Erityislasten oikeudet ja niiden toteutuminen sekä tarvittavan tuen järjestäminen kouluun riippuu usein kunnan rahatilanteesta. Tukimuodot ovat myös vaihtelevia ja eri kuntien välillä on suuria eroja siinä millaista tukea erityislapset koulussa saavat vai saavatko ollenkaan. Joissain kunnissa tuki ja esimerkiksi neuropsykiatriset tutkimukset lapselle onnistuvat helposti, mutta joissain kunnissa joutuu tutkimuksia, diagnoosia ja tarvittavia tukitoimia odottamaan vuosien ajan. Erityislasten oikeuksien toteutuminen ei saa riippua kotikunnasta tai kunnan rahatilanteesta.

Erityislasten oikeudet Kuopiossa

Kirjoitin aikaisemmin varhaiskasvatukseen ja kouluun tarvittavasta nepsyosaamisesta ja eilen sunnuntaina 11.4. luin Savon Sanomista, että tähän on tulossa Kuopiossa parannuksia. Varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle järjestetään tulevaisuudessa koulutusta mm. neuropsykiatristen haasteiden tunnistamiseen. Aivan loistava uutinen ja toivon todella, että henkilökunnan koulutuksesta on apua siihen, että nepsyt eivät jäisi tarvitsemansa tuen ulkopuolelle.

Kokemukseni mukaan Kuopiossa erityislasten oikeudet toteutuvat kouluissa vaihtelevasti ja tuen järjestämisessä on isoja eroja eri koulujen ja varhaiskasvatusyksiköiden välillä. Mikä on sinun kokemuksesi? Kerro kommenteissa ja mietitään ratkaisuja yhdessä.

Nepsyosaamista löydyttävä varhaiskasvatuksesta koulupolun loppuun asti

Lasten- ja nuorten neuropsykiatriset haasteet ovat lisääntyneet. Henkilöitä, joilla on neuropsykiatrisia erityispiirteitä (=nepsy) arvioidaan olevan jopa 10-20% väestöstä. Se tarkoittaa sitä, että varhaiskasvatuksessa ja kouluissamme voi olla nepsyhaasteisia lapsia arvioilta jopa lähemmäs 200 000. (Lähde Stat.fi 0-18 vuotiaiden määrä Suomessa)

Neuronkirjoon kuuluvat mm. ADHD (ja ADD), Asperger, Tourette, OCD, autismi, kielellinen erityisvaikeus ja oppimisvaikeudet. Nepsylapset ovat kuitenkin aivan tavallisia lapsia, joilla on haasteita sopeutua mm. koulujärjestelmäämme ja jotka katsovat elämää hiukan eri vinkkelistä kuin henkilö, jolla nepsypiirteitä ei ole. Nepsylasten käytös usein myös vaikuttaa ei-nepsyhenkilön silmään erikoiselta ja omalaatuiselta. Koulussa tämä käytös ja tyypilliset nepsyoireet voivat saada lapsesta aikaan vaikutelman, että tämä on esimerkiksi laiska ja tyhmä, ei kuuntele eikä ymmärrä ja häiriköi. Tämä on ydinsyy miksi nepsyosaamista tarvitaan varhaiskasvatuksesta koulun loppuun asti.

Kuva SDP

Varhaiskasvatuksen ja koulujärjestelmän henkilökunta on avainasemassa siinä, että neuropsykiatriset haasteet tunnistetaan ajoissa ja lapsi saa tarvitsemaansa tukea koulupolulle. Henkilökuntaa tulee kouluttaa ja tietoa neuronkirjosta lisätä. Myös sellaisia resursseja tulee lisätä, millä saadaan kouluihin mm. lisää ohjaajia ja esimerkiksi kokopäiväinen koulupsykologi. Muun muassa päiväkotien suuret ryhmäkoot ovat yksi syy, minkä takia nepsylapset livahtavat ilman huomiota lapsen nepsyhaasteista koulun penkille. Koulussa ongelmat sitten räjähtävät käsiin, vaikka lapsen nepsyys olisi ollut huomattavissa ja tuettavissa jo varhaiskasvatuksessa.

Resurssien lisääminen nepsyosaamiseen varhaiskasvatukseen ja kouluihin nyt vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta tulevaisuudessa. Ihan esimerkkinä, mm. ADHD on 5-10 kertaa yleisempää vangeilla kuin muussa väestössä (Lähde Käypähoito.fi). Oikea-aikaisen tuen ja mahdollisen diagnoosin saaminen auttaa lasta ymmärtämään itseään ja lapsen vanhempia ymmärtämään lastaan. Oikein kohdennettu tuki ja nepsyosaaminen varhaiskasvatuksessa ja koulussa auttaa nepsylasta pärjäämään koulumaailmassa, estää lapsen syrjäytymistä ja edistää lapsen myönteisen omakuvan kehittymistä.

Jokaisella lapsella täytyy olla yhdenvertainen oikeus oppimiseen ja koulunkäyntiin. Ihan jokaisella.

Kuva SDP