Avainsana: peruskoulu

Erityislasten oikeudet ovat riippuvaisia kotikunnasta

Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Myös niille erityisille. Erityislasten (tarkoitan kaikkia erityisiä yli diagnoosirajojen) oikeudet ja lapsen etu jää toissijaiseksi usein siinä vaiheessa, kun erityislapsen vanhemmat joutuvat vaatimaan tarvitsemaansa tukea. Jo lähtökohtaisesti se on väärin, että lapsen tai perheen tarvitsemasta ja heille kuuluvasta tuesta joutuu taistelemaan ja tukimuotoja selvittelemään tukiviidakosta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kohta kaksi painottaa, että lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle ja kohta kolme, että kaikissa lasta koskevissa päätöksissä on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja lapsen hyvään elämään kuuluu muun muassa koulunkäynti ja koulun on oltava jokaiselle lapselle yhdenvertaista. Tukea tarvitsevien on saatava tarvitsemaansa tukea, eikä tukipäätöksen teko tai tuen saaminen käytännössä saa kestää kohtuuttoman kauan.

Kuva: SDP

Erityislapsilla on oikeus kuulua lähiyhteisöönsä ja päästä lähikouluunsa ja tähän on ratkaisuna kouluinkluusio. Inkluusio tarkoittaa sitä, että erityislapsia on tavallisella koululuokalla ja tuki tuodaan lapselle sinne, eikä erityislapsia laiteta erityisluokille. Onnistunut inkluusio on sellainen, jossa jokaiselle oppilaalle, myös tukea tarvitsemattomalle, on riittävästi aikaa ja resursseja oppimisen toteutumiseksi. Koululaisten yhdenvertaisen aseman turvaamiseksi kouluilla on oltava riittävästi henkilökuntaa ja opettajilla apukäsiä.

Erityislasten oikeudet ja niiden toteutuminen sekä tarvittavan tuen järjestäminen kouluun riippuu usein kunnan rahatilanteesta. Tukimuodot ovat myös vaihtelevia ja eri kuntien välillä on suuria eroja siinä millaista tukea erityislapset koulussa saavat vai saavatko ollenkaan. Joissain kunnissa tuki ja esimerkiksi neuropsykiatriset tutkimukset lapselle onnistuvat helposti, mutta joissain kunnissa joutuu tutkimuksia, diagnoosia ja tarvittavia tukitoimia odottamaan vuosien ajan. Erityislasten oikeuksien toteutuminen ei saa riippua kotikunnasta tai kunnan rahatilanteesta.

Erityislasten oikeudet Kuopiossa

Kirjoitin aikaisemmin varhaiskasvatukseen ja kouluun tarvittavasta nepsyosaamisesta ja eilen sunnuntaina 11.4. luin Savon Sanomista, että tähän on tulossa Kuopiossa parannuksia. Varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnalle järjestetään tulevaisuudessa koulutusta mm. neuropsykiatristen haasteiden tunnistamiseen. Aivan loistava uutinen ja toivon todella, että henkilökunnan koulutuksesta on apua siihen, että nepsyt eivät jäisi tarvitsemansa tuen ulkopuolelle.

Kokemukseni mukaan Kuopiossa erityislasten oikeudet toteutuvat kouluissa vaihtelevasti ja tuen järjestämisessä on isoja eroja eri koulujen ja varhaiskasvatusyksiköiden välillä. Mikä on sinun kokemuksesi? Kerro kommenteissa ja mietitään ratkaisuja yhdessä.

Kaikki koululaiset eivät pysty koulunkäyntiin

Savon Sanomat kirjoittaa artikkelissaan ”Koulusta poissaolon taustalla on usein ahdistus” (SS 8.1.2021 juttu maksumuurin takana) yläkoululaisten poissaolon syistä. Artikkelin mukaan Suomessa on vähintään 4000 oppilasta joiden poissaolot koulusta vaikuttavat niin, että koulun täytyy tehdä erityisjärjestelyitä oppilaan kohdalla. Artikkeliin on haastateltu tutkija, psykologian tohtori Sami Määttää. Määttä ei suoraan nimeä mitään yksittäisiä syitä kouluakäymättömyyden lisääntymiseen, mutta kertoo, että nuoret ovat masentuneita ja ahdistuneita. Nämä Määttä mainitsee oireiksi, ei itse syyksi.

Neuropsykiatriset ongelmat (kuten ADHD) ja oppimisen vaikeudet ovat kytköksissä koulupoissaoloihin. Poissaolevilla oppilailla on selkeästi enemmän ns. nepsypiirteitä tai neuropsykiatrinen diagnoosi. Nämä oppilaat ovat kuitenkin aivan tavallisia lapsia, jotka tarvitsevat vain oikeanlaista tukea koulunkäyntiin ja joilla on oikeus kattavaan peruskoulutukseen. Varhaiskasvatukseen ja kouluihin tarvitaan apua näiden erityistarpeiden riittävän aikaiseen tunnistamiseen ja erityistarpeisten lapsien oppimisen turvaamiseen.

Myös vaikeat kotiolot ja sosiaaliset ongelmat koulussa on mainittu merkittäviksi poissaolojen syiksi.

Kuva Maria Prieto

Niin henkinen kuin fyysinenkin kouluväkivalta (koulukiusaaminen on täysin väärä termi, enkä suostu käyttämään sitä) lienee näitä sosiaalisia ongelmia koulussa, jotka varmasti aiheuttavat poissaoloja kouluväkivallan kohteille ja myös tekijöille. Koulun pitää olla kaikille turvallinen paikka ja kaikilla tarkoitan oppilaiden lisäksi myös koulun henkilökuntaa. Meidän on pystyttävä turvaamaan turvallinen oppimisympäristö kaikille. Keinoja kouluväkivallattomuuteen on kuitenkin vähän.

Miten sinä tekisit Kuopion kouluista väkivallattomia? Mitä keinoja keksisit lasten erityistarpeiden tunnistamiseen ja oppimisen turvaamiseen? Kerro minulle, mietitään keinoja yhdessä. Voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen hennariikka@hennariikkapitkanen.fi tai ottaa yhteyttä vaikka Facebookissa.

Kuntavaaliehdokkaasi,

Henna-Riikka